Paloheimo Oiva
Tirlittan – orpotyttö ihmisten ihmemaassa
Tirlittan. Orpotyttö ihmisten ihmemaassa.
Tirlittan on orpolapsi, joka joutui orvoksi mitä omituisimmalla tavalla: myrsky iski kotiin ja hajotti perheenjäsenet tuuleen. Tirlittan taivaltaa maailmassa yöpuku päällään ja taianomainen okariino mukanaan, jonka lurittelu kääntää musiikiksi myös oman nimen, Tirlittan-nattirliT.
Tirlittan ei jää kohtalon armoille, vaan alkaa kulkea maailman teitä etsien itselleen kotia. Matka testaa Tirlittanin hermoja ja itseluottamusta, mutta hän on nokkela ja kekseliäs ja pärjää hyvin isojen ihmisten maailmassa. Keskustelukumppani matkalla on taivaan isä, jonka suojeluksessa Tirlittan on useista kommelluksista ja pikku pahanteostakin huolimatta. Tirlittan joutuu matkallaan vankilaan, sirkukseen, kirkkoon, rikkaan rouvan huvilaan ja sairaalaan ennen kuin seikkailu on päätöksessä.
Tirlittanin sitkeä retki perheenjäseniensä löytämiseksi hellyttää monet vastaantulijat. Hän saa auttajia, kanssakulkijoita ja ystäviä. Erityisen paljon retkellä tarvitaan puhtaita nenäliinoja, joilla Tirlittanin oma sureva sydäntä varten. Kirjan suuria viisauksia onkin, että sydämen pitää saada välillä vollottaa, jos itse aikoo pysyä rohkeana.
Lukujen mottoina on nelisäkeinen runo, joka balladinomaisesti tiivistää runoksi luvun tapahtumat. Samantyyppistä rakennetta on käytetty nykynäytelmissä, mm. Jussi Kylätaskun Runarissa ja Kyllikissä.
Paloheimon kirjasta on tehty teatterisovitus. Tutkiessaan itsenäistymisen, vapauden ja yksinäisyyden teemoja Tirlittan on mitä keskeisintä lasten- ja nuortenteatteria. Kirjan näyttämösovitukset pyörivätkin käytännössä joka vuosi suomalaisilla teatterilavoilla.
Siri Kolu
– kuvittaja: Rolf Sandqvist
– kustantaja: WSOY
– julkaisuvuosi: 1990, 11. painos
Kirja kuuluu tarjottimiin: