Susiluoto Saila
Siivekkäät ja hännäkkäät
Saila Susiluodon kirjan nimestä voisi erehtyä päättelemään, että kyseessä ovat jonkinlaiset eläinsadut. Todellisuudessa teos sisältää varsin taidokkaita proosarunoja, joissa eläinhahmoilla on jokin osuutensa, esim. sudella. Suden avulla kirjailija taitaa leikitellä sukunimellään ja siis omalla roolihahmollaan. Satuilullakin on suuri osuus, mutta silti ei kyse ole tavallisista saduistakaan.
Kirjan tekstit ovat täysiverisiä proosarunoja siinä mielessä, että ne ovat estotonta leikkiä kielenkuljettelun yllättävillä ja epäsovinnaisilla mahdollisuuksilla. Tästä kirjasta voikin oppia paljon siitä, millaisia proosarunot – melko vähän tunnettu kirjoittamisen laji – voivat olla.
Kirjoittaja on vapauttanut vallattoman kielellisen mielikuvituksensa. Teoksessa puhutaan tytöstä, jolla on ”trapetsimieli” – tämä on suuntaa-antava luonnehdinta, jos vielä lisätään, että hänellä on myös trapetsikieli, kaikenlaisiin kuviointeihin taipuva. Kirjan maailma on periaatteessa hajalla ja sisäisesti tuskallinenkin, mutta se kootaan uudestaan kieleen epäsovinnaisella ja virkistävällä tavalla. Runokielen tehtävähän on mennä kliseiden ja julkisivujen taakse pintaa syvemmälle. Niin tapahtuu esimerkiksi sarjassa ”Viisi satua espoolaisista rivitaloista”; siinä lukija vaistoaa ahdistavan, keskiluokkaisen elämäntavan kritiikkiä, joka ilmenee kielellisesti vapauttavien käänteiden avulla.
Susiluodon lähtökohtana on, että kieli on pelastus ja siksi tarinoista ei pidä tulemankaan loppua. Näet silloin kun prinsessa ja hovineito sulkevat suunsa, kaikki mistä he ovat puhuneet katoaa. Maailma siis lakkaa olemasta ellei siinä ole kieltä ja kirjallisuutta – terveellinen näkemys aikana, jolloin kirjastot määrärahoineen ovat ahtaalla. Susiluodon kielimaailma on myös koko ajan raikkaassa liikkeessä, ja sivussa tarjoillaan myös pieniä elämänviisauksia, kuten ”Elämä on yritys hallita monimutkaiseksi käynyttä magiaa, he huusivat, työnsivät häntä lempeästi. Lue loitsusi. Ole alasti. Pidä haavasi. Jos luulit tekevästi näyistä totta, ne tekivät totta sinusta.” Susiluoto uskoo vaikeimman kautta kokemisen tervehdyttävään vaikutukseen.
Harry Forsblom
– julkaisuvuosi: 2001
Runoja
Kirja kuuluu tarjottimiin: