Peltonen Juhani
Salomo ja Ursula
Juhani Peltosen romaani on ennen kaikkea kertomus rakkaudesta ja sen ihmeellisestä voimasta arjenkin keskellä. Salomo ja Ursula tapaavat puistossa ja salamarakastuvat. Rakastavaiset oleilevat porttigongeissa ja ravintoloissa sulkemisaikaan asti, sillä molemmille ainoa kiinnitys elämään on vastaviriävässä ihmissuhteessa. Salomo ja Ursula päättävät mennä naimisiin ja muuttaa yhteen, mutta kaupungissa yhteisen kodin löytäminen ei ole helppoa. He päätyvät asumaan lopulta pieneen kotiin junaraiteiden väliin, jossa ohiajavien junien ääni ja ratapihalla oleva piano luovat oman äänimaailmansa.
Peltosen romaanin vuolaan tekstin seasta voi lukea loistavaa dialogia ja teräviä ihmiskuvia. Kertoja tuntuu rakastavan havaintojen tekemistä ihmisestä, esimerkiksi ohikulkevan merikapteenin hahmo anastaa kerronnan useaksi sivuksi. Päällimmäisenä on näyttää kaiken menneen ja opitun näennäisyys: koulu opettaa vain kuolleita sananlaskuja, ainoaa elävää ja totta on rakastaminen tässä ja nyt.
Kirjan kuvaama nuorten rakkaustarina on aikuisten satu, jolle kaupunkimiljöö tarjoaa vain puitteet. Arkea kuvataan tyylitellen, ja jokapäiväisen keskustelunkin alta kajastaa fantasian vivahde. Peltosen ote tulee lähelle nykyelokuvan tyylittelijöitä, samanlaiseen maisemaan sijoittuu mm. Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä.
Peltosen romaanista on tehty näytelmäsovitus, jonka tyylilajia on sen analyysien ja näyttämötoteutusten yhteydessä usein luonnehdittu runolliseksi draamaksi. Tämä runollinen draamallisuus on läsnä jo romaaniversiossa, Peltosen vangitsemassa siinä pienessä hetkessä, joka vallitsee Sen Oikean kohtaamisen ja ohitsekävelyn välillä.
Siri Kolu
– kustantaja: WSOY
– julkaisuvuosi: 1991, 4. painos
Näytelmiä
Kirja kuuluu tarjottimiin: