Riikkilä Väinö
Pertsa ja Kilu
Väinö Riikkilän (1906-69) Pertsa ja Kilu -poikaparia ja heidän seikkailujaan kuvaavat kirjat ovat säilyneet kestävinä jo viisikymmentä vuotta ja löytäneet itselleen alati uusia lukijoita. Kotkan Suulisniemen maisemissa arkipuuhiensa ohella seikkailevat pojat eivät ainoastaan auta poliisia ottaessaan neuvokkaina moottoriveneenomistajina kiinni salakuljettajia, vaan kirjailija on kiinnittänyt heidät voimakkain sitein myös tavalliseen elämään sodanjälkeisessä juuri pula-ajasta päässeessä Suomessa.
Pertsan ja Kilun vanhemmat käyvät töissä tehtaassa. Heidän, varsinkin köyhemmän Pertsan, osalle jää paljon kotitöitä, sianruoan sekoittamista ja vesiheinän antamista kanoille, ja he joutuvat sopeuttamaan seikkailunsa vanhempien mielialoihin ja terveydentilaan. Kirjoista näkyykin selvästi, miten terveellistä sellainen hiukan romanttinen ja mielikuvituksellinen toiminta, mitä pojat seikkaillessaan harrastavat, on arjen vastapainona.
Pertsa ja Kilu -kirjassa pojat vaihtavat purjelentokoneen moottoriveneeseen, jolla he sitten suunnistavat merelle käydäkseen tuottoisaa pulla- ja limsakauppaa laivoihin. Heidän isiinsä solmitaan siteitä siten, että isät saavat toimia venekaupan arvioijina. Myöhemmin vanhemmat poikien seikkailuja ja niihin käytettyä aikaa arvioidessaan joutuvat rehellisesti puhumaan keskenään kasvatusasenteistaan ja joustamaan niiden jäykimmistä periaatteista. Poikajoukko, Kaanit, taas oppii kaverien auttamista, kun on selvittävä vanhempien antamista ylivoimaisen tuntuisista tehtävistä, kuten ison puukuorman kantamisesta liiteriin. Pojat toimivat myös viranomaisten kanssa yhteistyössä selvitellessään sataman redillä olevasta ulkomaanlaivasta käsin kahvia ja tupakkaa salakuljettavien roistojen toimintaa ja jäljittäessään salakuljetetun tavaran kulkuteitä. Pojat joutuvat veneessään välillä roistojen vangiksikin, ja Pertsan luullaan jo kuolleen, kun hän joutuu sukeltamaan henkensä edestä.
Riikkilän kertojanote on maantasainen, reilu ja tervehenkinen. Kirjan lukeminen uudestaan vuosikymmenien kuluttua sen ilmestymisestä osoittaa, että se on säilynyt arvossaan erittäin hyvin ja on rakenteeltaan tiivis. Voi myös arvioida, että pula-aikojen jälkeisen Suomen kuvauksetkaan tai kirjan merimiesslangi ja muu vanha sanasto eivät tunnu nykynuorista käsittämättömiltä, eksoottisilta vain.
Harry Forsblom
– 147 s.
– kustantaja: WSOY
– julkaisuvuosi: 1994, 8. painos (ilmestyi alun perin 1952)
Kirjasta on tehty elokuva tai tv-sarja
Kirja kuuluu tarjottimiin: