Lundán Reko
Ilman suuria suruja
– kustantaja: WSOY
– julkaisuvuosi: 2002
Lundanin romaani Ilman suuria suruja tarjoaa mahdollisuuden tarkastella näytelmistä Aina joku eksyy ja Teillä ei ollut nimiä tutun Rinteen perheen elämää nyt proosamuodossa.
Romaani keskittyy tarkastelemaan Ripa ja Hanna Rinteen avioliittoa erityisesti perheen lasten, Akin ja Liisan, silmien läpi. Lapsia ajatellen kyse on selviytymis- ja kasvutarinasta. Aki ja Liisa selviävät vanhempiensa avioerosta ja äitinsä alkoholiongelmasta ja myös isän uudesta, psyykkisiä ongelmia sairastavasta vaimosta. Aki ja Liisa varttuvat armeijan varuskunta-alueella, jonka maailma vartiosotilaineen ja upseerikerhoineen muuttuu lasten leikkikentäksi. Toinen varuskuntalapsuutta kuvaava romaani on Mari Mörön Natsalapset (2002). Lundan kuva Akin ja Liisan matkan aikuisuuteen: seksuaalisuuden ja oman identiteetin löytämisen. Armeijan alueelta löytyvät leikkikaverit ja ensimmäiset ihastuksetkin – armeijan maailma on pienoismaailma, jonka mukaan asettuvat myös selkeät rajat, joita vastaan kapinoida ja ylitellä niitä salaa. Vastapainoksi tälle järjestykselle tulevat vierailut äidin luokse, Hannan alati vaihtuvat tilapäisasunnot ja pätkätyöläiselämä. Lundanin kuvauksessa samoin kuin toisessa 1970-80 –luvun lapsuutta kuvaavassa avioerodraamassa, Antti Raivion Skavabölen pojissa sivutaan liian varhaisen aikuistumisen teemaa. Molemmista tarinoissa lapset päätyvät vanhempiensa huoltajiksi. Lundanin tarinan Liisa kuluttaa lapsilisänsä äidin huoltamiseen salaa. Äidin ja isän yhteenpalaaminen on lapsille, välillä isä Ripallekin sitkeä, mutta vuosien mukaan yhä mahdottomammaksi muuttuva unelma.
Paitsi perhekuvaus Ilman suuria suruja on myös kokonainen sukuromaani. Kerronta yhdistää kuitenkin koko suvun kohtalot yhdeksi laajaksi kuvaksi, kerronta seuraa useita suvun jäseniä. Tarina on poikittaisleikkaus 1970-luvun alusta nykypäiviin. Ajankuvaus on tarkkaa ja yksityiskohtaista: se kuvaa 1970-luvun idealismin ja urheiluaatteen, 1980-luvun hilemeikkiset tytöt, rokkabillysta innostuneet pojat ja vanhempien suruttoman lainanoton sekä laman ensimmäiset merkit 1990-luvulla. Lundan kuvaa taitavasti Suomen ja yhteiskunnan käymän muutoksen ja sen vaikutuksen nuoriin aikuisiin, jotka tämän muutoksen kokeneina aloittelevat vuorostaan omaa perhe-elämää. Voiko omien vanhempiensa ratkaisuista oppia vai tekeekö jokainen sukupolvi samat virheet?
Kirja kuuluu tarjottimiin: