Lukudiplomi

Termikirjasto / Kaikki

Adjektiivi

Adjektiivi on suomen kielen sanaluokka, jonka sanat ilmaisevat, millainen jokin esine tai asia on.

Aikakausi

Aikakausi kertoo kirjan tai elokuvan tapahtuma-ajan. Tarinan tapahtumat voivat liittyä nykyhetkeen, menneeseen aikaan tai tulevaisuuteen. Tarinan aikakauden voi päätellä tapahtumapaikoista, esineistä ja henkilöiden asuista tai toiminnasta.

Ajatuskartta

Ajatuskartta kuvaa tiivistetysti jonkun tärkeän asian. Siinä on keskellä ympyröitynä tekstin aihe tai henkilö, joka voidaan ilmaista myös kuvalla. Keskellä olevan aiheen ympärille kootaan tietoja, ajatuksia ja kokemuksia sanoina tai kuvana.

ajatuskartta

Anime

Japanilainen piirroselokuva.

Arvostelu

Arvostelu on arvostelun kirjoittajan mielipideteksti kaunokirjallisesta teoksesta tai jostakin muusta teoksesta kuten elokuva, näyttely, teatteriesitys. Arvostelun tarkoitus on esitellä teos ja sen tekijä, tulkita ja eritellä teosta sekä pohtia sen sisältöä suhteessa tekijän omiin tai samasta aiheesta tehtyihin muihin teoksiin. Mediassa julkaistua arvostelua kutsutaan usein kritiikiksi.

Blogi

Blogi on verkossa oleva sivusto, johon yksi tai useampi kirjoittaja kirjoittaa sisältöä, laittaa kuvia, linkkejä jne. Blogi liittyy usein tiettyyn aihepiiriin, ja sitä päivitetään yleensä säännöllisesti, niin että uusimmat kirjoitukset näkyvät ensimmäisenä sivustolla. Blogikirjoituksissa korostuu henkilökohtainen näkökulma ja niiden tarkoituksena on levittää tietoa sekä mielipiteitä.

Casting

Roolitus tai roolijako. Sopivien näyttelijöiden valitseminen elokuvaan.

casting

Dialogi

Dialogi

Vuoropuhelu eli henkilöiden välinen keskustelu. Dialogi merkitään tekstissä lainausmerkeillä tai vuorosanaviivalla.

Dokumenttielokuva

Elokuva, jossa esiintyvät ihmiset ja tapahtumat ovat todellisia. Henkilöhahmot esittävät itseään tai kertovat itsestään todellisissa tilanteissa. Dokumenttielokuvatkin käsikirjoitetaan, ja ne esittävät todelliset tapahtumat aina tietystä valitusta näkökulmasta.

dokumenttielokuva

Dubbaus

Jälkiäänitys. Esimerkiksi monet ulkomaiset animaatiot äänitetään uudelleen suomeksi kotimaista levitystä varten.

Elokuvakäsikirjoitus

Elokuvakäsikirjoitus on ohjaajaa ja näyttelijöitä varten laadittu toteutussuunnitelma. Siinä on kirjoitettuna tapahtumien kuvaukset, näyttelijöiden vuorosanat sekä kuvausohjeita. Elokuvakäsikirjoituksen tarina eli se mitä elokuvassa tulee tapahtumaan, voi pohjautua käsikirjoittajan omaan ideaan tai olla tulkinta toisen tarinasta, joka on kirja, historiallinen tapahtuma tai henkilö. Käsikirjoituksen tekijää sanotaan käsikirjoittajaksi.

Elokuvakäsikirjoittaja kirjoittaa elokuvan tapahtumista suunnitelman, josta selviävät näyttelijöiden repliikit sekä kuvausohjeet tapahtumien kulun mukaan.

elokuvan kasikirjoitus

Elokuvan rakenne

Nk. klassinen elokuvakerronta on yleinen tapa hahmottaa elokuvan rakenne.

Elokuvan aloittaa alkusysäys. Se on kestoltaan lyhyt ja pyrkii herättämään katsojan mielenkiinnon. Alkusysäys on usein tapahtuma, joka esittelee keskeiset henkilöt ja tutustuttaa katsojan elokuvan teemaan.

Esittelyjakso kuvaa enemmän elokuvan henkilöhahmoja ja heidän välisiä suhteitaan, tapahtumaympäristöä sekä aikakautta. Katsojalle annetaan myös vinkkejä mahdollisista ristiriidoista ja ongelmatilanteista.

Syventämisen aikana katsoja pääse sisälle henkilöhahmojen maailmaan, katsoja saa lisää tietoa elokuvan henkilöistä ja heidän käyttäytymisensä syistä. Elokuvan juoni perustuu yleensä ristiriitaan.

Ristiriitojen kärjistymisen jaksossa juonen kulku sekä pienet sivuristiriidat johtavat elokuvan perusristiriidan ratkeamiseen.

Ratkaisu on avainkohtaus, johon elokuvan juoni huipentuu. Samalla katsojalle selviää, miten tarina päättyy.

Häivytys auttaa katsojaa myötäelämään päähenkilön ilossa tai surussa. Se kertoo, miten päähenkilön kävi ja mitä sitten tapahtui.

Juonen rakenne voi sisältää myös ennakointeja, takaumia, kehyskertomuksen sekä avoimia kohtia.

Fakta

Tosiasia

Fantasia

Fantasiakirjallisuudessa kuvataan yliluonnollisia asioita, jotka tapahtuvat todellisessa tai kuvitteellisessa maailmassa. Fantasian tunnuspiirteitä ovat: taikaesineet, myyttiset mielikuvitusolennot, ”portit” eli esineet tai paikat joiden kautta/avulla voi siirtyä rinnakkaismaailmaan sekä hyvän ja pahan taistelu.

Fiktio

Mielikuvitukseen perustuva

Henkilögalleria

henkilögalleria

Henkilögalleriassa kuvataan tarinan henkilöitä. Siihen kirjoitetaan henkilön nimi, perhe- ja ystävyyssuhteita, luonteenpiirteitä, harrastuksia tai muuta sellaista, mikä olennaisesti liittyy henkilöön.

Henkilöiden väliset suhteet

Henkilöiden välisiä suhteita kuvataan piirtämällä henkilöiden välille symboleilla eli merkeillä se, miten he suhtautuvat toisiinsa. Esimerkiksi salamalla voi kuvata henkilöiden vihaa. Suhteita voi myös kuvata kirjoittamalla asiat.

Ingressi

Lehtiartikkelin johdantokappale, joka yleensä erotetaan muusta tekstistä esim. lihavoimalla tai suuremmalla kirjasinkoolla. Se tiivistää tekstin tärkeimmät asiat ja houkuttelee lukemaan koko tekstin.

Intertekstuaalisuus

Viittaus toiseen tekstiin.

Juoni

Juonen avulla kerrotaan tarina. Tarinassa voi olla pääjuoni ja yksi tai useampia sivujuonia. Hyvä juoni syntyy siitä, että tarinan tapahtumat, jotka ovat peräkkäin, muodostavat uskottavan tapahtumaketjun. Juoni ei aina etene aikajärjestyksessä, vaan siihen voi tulla takaumia tai ennakointeja. Takauma tarkoittaa sitä, että juonessa palataan menneisiin tapahtumiin, ja ennakointi kertoo arveluja tulevaisuuden tapahtumista. Juonessa on yksi tai useampia merkittäviä tapahtumia eli juonenkäänteitä, joita kutsutaan käännekohdiksi.

 

Juonikartta

Juonikartalla voidaan lyhyesti kertoa kirjan juoni ja käännekohdat.

Alussa esitellään henkilöt, tapahtumapaikka ja joku ongelma. Alun jälkeen ongelmaa aletaan selvittää. Tarinan keskivaiheen jälkeen tulee huippukohta, jolloin ongelma selviää. Juonessa viimeinen vaihe on loppuratkaisu, joka on tarinan päätös.

Esittely > Ristiriita > Kehittely > Huippukohta > Käännekohta > Loppuratkaisu

Kaunokirjallisuuden päälajit

Kaunokirjallisuuden päälajeja ovat proosa, lyriikka ja draama. Proosa tarkoittaa suorasanaista kertomakirjallisuutta, kuten tarina, satu, novelli ja sarjakuva. Lyriikka tarkoittaa runoutta ja draama näytelmäkirjallisuutta. Draama tarkoittaa myös pedagogista menetelmää, jonka avulla esitetään ja näytellään tapahtumia sekä asioita.

Kertoja

Kertoo tapahtumat minä-muodossa tai hän-muodossa (ulkopuolisena tai kaikkitietävänä). Kertoja voi vaihtua tarinan aikana.

Kielikuva

vertausKielikuva on kirjaimellisesta merkityksestään poikkeavalla tavalla käytetty sana tai ilmaus. Kielikuvia ovat mm. seuraavat:

Vertaus, jossa verrataan kahta asiaa toisiinsa kuin-sanan avulla, esim. elämä on kuin virtaava vesi.

metaforaMetafora, joka muistuttaa vertausta, mutta siinä ei käytetä vertauksen kuin-sanaa, esim. Elämän virtaava vesi.

Personifikaatio, joka tarkoittaa elottoman esittämistä elollisena, esim. kuun pyöreät kasvot hymyilivät minulle hiljaa kuiskivassa syysyössä. Personifikaatiot ovat tyypillisiä runoissa.

personifikaatio

Kirjakassi

Kirjakassin avulla voi kertoa kirjan tapahtumista toisille eli vinkata kirjaa. Kassin voi toteuttaa esim. askartelemalla, niin että hankitaan paperikassi, joka koristellaan kirjan tapahtumiin liittyvillä väreillä ja kuvilla. Kassiin kerätään kirjaan liittyviä esineitä.

Kirjatraileri

Kirjatraileri on kirjan esittelyvideo.

Kirjeenvaihtoilmoitus

Kirjeenvaihtoilmoituksella etsitään itselle sopivaa kirjeenkirjoituskaveria. Ilmoituksessa kerrotaan yleensä harrastuksista, oma ikä ym. Ilmoituksessa voidaan kertoa myös, millaisen kirjeenvaihtokaverin haluaisi itselleen.

kirjeenvaihtoilmoitus

Klassikko

Klassikko on kirja tai elokuva, joka on säilynyt suosittuna usean vuosikymmenen ajan.

Klassinen elokuvakerronta

Hollywoodin kultakaudella (1930-1950-luvuilla) syntynyt elokuvakerronnan tapa, jolle on ominaista elokuvallisten keinojen, tarinan ja loppuratkaisun selkeys.

Kuunnelma

Radiota varten tehty näytelmä. Esitys perustuu puheeseen ja äänitehosteisiin.

Kuvakäsikirjoitus (storyboard)

kuvakäsikirjoitus

Elokuvan käsikirjoituksen pohjalta tehty kuvallinen kuvaussuunnitelma.

Laji eli genre

Kirjallisuus ja elokuvat voidaan jakaa lajeihin eli genreihin niiden kerronnalle ja aihepiireille ominaisten asioiden mukaan. Eri lajeja ovat mm. draama, komedia, fantasia, toiminta, western, kauhu, science fiction, trilleri, sota- tai rikostarinat. Useat tarinat sisältävät ominaisuuksia useista lajeista, ja ne voidaankin luokitella edustamaan kahta tai useampaa lajia samanaikaisesti.

Lavastaja, puvustaja ja maskeeraaja

Lavastaja, puvustaja ja maskeeraaja saavat ohjaajalta ja käsikirjoittajalta vihjeitä siitä, minkätapaista elokuvaan halutaan. He suunnittelevat elokuvaa yhteistyössä ja käyttävät omaa taiteellista näkemystään suunnitelmien toteuttamiseen. Lavastaja vastaa elokuvassa siitä, miltä tapahtumapaikoissa näyttää. Puvustaja suunnittelee ja toteuttaa näyttelijöille roolien mukaiset puvut. Maskeeraajan tavoite on saada näyttelijä näyttämään halutulta valojen ja kameroiden edessä.

Lokikirja

Päiväkirja matkan tapahtumista.

Lukupäiväkirja

Lukupäiväkirjaan kirjoitetaan kirjan herättämistä ajatuksista lukemisen aikana.

Lööppi

Iltapäivälehden mainosjuliste, joka houkuttelee ostamaan ja lukemaan lehden.

Mietelause

Aforismi, jossa tiiviisti esitetään jokin oivallus.

Esim. ”Ilo ja suru eivät ole vastakohtia. Niiden yhteinen vastakohta on latteus.” – Markku Envall

Miljöö

Tapahtuma-aika ja –paikka

Monimediaalinen

Monessa eri mediassa esiintyvä. Esimerkiksi monet animaatioelokuvien hahmot ovat monimediaalisia, koska ne seikkailevat elokuvan lisäksi kirjoissa, lehdissä, lyhytanimaatioissa, käyttöesineissä jne.

Monologi

Monologi on pohtiva yhden henkilön ajatuksista koostuva teksti.

Myytti

Myytti on tarina tai uskomus, jossa voi olla yliluonnollisia olentoja, jumalia, tarunomaisia asioita tai sankareita. Tunnettuja myyttejä ovat antiikin myytit ja maailman luomisesta kertovat myytit.

Novelli

Kerronnaltaan tiivis, romaania lyhyempi proosan laji. Sen juoni ei välttämättä perustu tapahtumasarjaan, vaan se voi olla myös tilannekuvaus. Novellin loppuratkaisu voi jäädä avoimeksi.

Näkökulma

Tarinan tapahtumien tarkastelu eri henkilöiden kannalta. Tarina ja sen tapahtumat voidaan kertoa usean eri henkilön näkökulmasta, mikä vaikuttaa tarinan sisältöön. Tarina voidaan kertoa myös esineen tai eläimen näkökulmasta.

näkökulma

Näyttelijä

Elokuvanäyttelijä on henkilö, joka näyttelee elokuvassa. Roolien esittämisen lisäksi näyttelijä voi laulaa, tanssia tai esiintyä pelkällä äänellään.

Ohjaaja

Elokuvaohjaaja on elokuvatuotannossa henkilö, joka päättää, miten elokuva kerrotaan ja millainen tunnelma siihen halutaan. Elokuvaohjaajan tehtäviä ovat mm. sisällön ja juonen kulun ohjaaminen, taiteellisen yleisilmeen määritteleminen, näyttelijöiden suoritusten ohjaaminen sekä kuvauspaikkojen, kameroiden sijaintien, valaistuksen sekä ääniraidan sisällön hallinta. Ohjaaja toimii yhteistyössä muun tuotantoryhmän kanssa.

Pantomiimi

Pantomiimi tarkoittaa esittämistä tai näyttelemistä ilman sanoja tai puhetta.

Päähenkilö ja sivuhenkilö

Päähenkilö on tarinassa esiintyvä henkilö, josta kerrotaan eniten. Kertomus rakentuukin usein päähenkilön ympärille. Päähenkilön tunnistaa yleensä tarinasta helposti, koska hän on mukana useissa tapahtumissa. Henkilön luonne tulee esille hänen toimintansa kautta.

Tarinassa on usein myös monia sivuhenkilöitä. Sivuhenkilöihin kiinnitetään vähemmän huomiota kuin päähenkilöihin. Se, miten sivuhenkilöt puhuvat päähenkilölle ja reagoivat hänen toimintaansa, auttaa lukijaa tekemään päätelmiä päähenkilöstä.

Realistinen

Todellisuuden mukainen.

Riimit

Riimit eli loppusoinnut ovat sanoja, joissa on samanlainen loppu kuten siili ja tiili. Riimisanoja on yleensä runoissa.

Romanttinen

Tunnelmallinen, todellisuutta ihannoiva.

Runomitta

Runon säkeiden ja säkeistöjen rytmi, jossa sanojen ja tavujen pituudet vaihtelevat.

Sarjakuva

sarjakuva

Sarjakuva on peräkkäisistä kuvista rakennettu kuvakertomus, jossa yhdistyvät kuva, sana sekä erilaiset merkit. Sarjakuvan kerronta syntyy kuvien yhdistämisestä, ruuduista ja niiden välisestä tilasta.

Elokuvan ja sarjakuvan kerrontatapa on samankaltaista. Siinä katsoja luo jatkuvuuden eri kuvien välille osaten yhdistää tapahtumat, vaikka kaikkea ei kuvissa kerrottaisikaan. Ruutu on sarjakuvan perusyksikkö. Se on usein neliö tai suorakulmainen. Ruudun koolla ja muodolla voidaan kertoa paljon asioita. Erimuotoiset ruudut korostavat tapahtumia, ja koolla voidaan vaikuttaa tapahtumien kestoon. Sarjakuvissa kuten elokuvissakin käytetään eri kuvakulmia ja kuvakokoja luomaan kerrontaan vaihtelevuutta ja erilaisia jännitteitä. Sarjakuvissa asioita esitetään usein viitteellisesti, merkkikielen avulla. Tietynlaiset viivat kuvaavat liikettä tai vauhtia, z-kirjaimet nukkumista jne. Asioita esitetään huumorin ja liioittelun avulla.

Sarjakuvan tekeminen alkaa juonen ja tarinan kehittelyllä. Sitten luodaan päähenkilö, jota on hyvä piirtää luonnostellen eri tunnetiloissa tai asennoissa. Tarinan tapahtumat jaetaan ruutuihin, joihin kuvat piirretään kevyesti lyijykynällä. Sitten lisätään puhekuplat, muut tarvittavat tekstit sekä merkit. Lopullinen sarjakuvaversio tehdään mustalla huopakynällä ja väritetään valmiiksi.

Satu

Satu perustuu mielikuvitukseen. On olemassa erilaisia satuja, kuten eläin-, kansan- ja taidesatuja. Sadun tunnusmerkkejä ovat ihmeet, taikaesineet, taikasanat, mielikuvitushenkilöt ja -hahmot sekä tietyt numerot, kuten kolme ja seitsemän. Sadussa pitää usein tehdä joku asia esimerkiksi kolme kertaa tai sadussa on seitsemän ihmeellistä asiaa tai henkilöä kuten seitsemän kääpiötä Lumikki-sadussa. Saduissa on lähes aina jokin opetus.

Science fiction

Science fiction on lajityyppi, joka käyttää hyväkseen tieteen ja teknologian tuottamaa materiaalia, sekä tutkii niiden vaikutusta ihmiseen ja ympäröivään maailmaan. Scifi on kiinnostunut tulevaisuuden yhteiskunnasta sekä yksilön asemasta yhteisössä ja osana maailmankaikkeutta. Se onkin osaksi satua ja osaksi tiedettä, jossa tieteiskirjailija luo ja soveltaa vapaasti tulevaisuuden maailmoja muodostaen kuitenkin yhtenäisen ja loogisen kokonaisuuden.

Science fiction käsittelee matkoja ajassa ja avaruudessa, outoja kulttuureja, vieraitten planeettojen vaaroja sekä tulevia muutoksia, jotka pohjautuvat nykyisiin kehityssuuntauksiin. Erilaiset tulevaisuuden keksinnöt, jotka mahdollistavat nopean matkaamisen ja viestimisen eri maailmojen välillä, ovat scifissä keskeisesti esillä.

Fantasian ja scifin keskeisin ero löytynee niiden kuvaamista maailmoista. Fantasian maailmat ovat pysyvästi ja selkeästi todellisuudesta poikkeavia, eikä niitä pyritä selittämään auki. Scifin kuvaamissa maailmoissa ero todellisuuteen häivytetään tieteellisillä tai näennäistieteellisillä teorioilla ja vieraannuttavat tekijät pyritään järkeistämään. Fantasia perustuu yleensä menneisyyteen, kun taas scifin lähtökohdat löytyvät tulevaisuudesta.

Substantiivi

Substantiivit ovat sanoja, jotka ilmaisevat esineiden, olentojen, ihmisten, paikkojen, ominaisuuksien ja asioiden nimiä. Substantiivit jaetaan isolla alkukirjaimella kirjoitettaviin erisnimiin ja pienellä alkukirjaimella kirjoitettaviin yleisnimiin. Substantiivit vastaavat kysymyksiin: Kuka? Mikä? Ketkä? Mitkä?

Säe ja säkeistö

Säe on runon rivi. Säkeistö koostuu useasta eri säkeestä.

Takakansiteksti

Takakansitekstissä kerrotaan lyhyesti kirjan päähenkilöstä ja kirjan tapahtumista. Kirjan takakansitekstin tarkoitus on houkutella lukemaan kirja, siksi tekstin pitää olla mielenkiintoista. Takakansiteksti ei koskaan paljasta kirjan loppua.

Tapahtuma-aika

Tapahtumista, esineistä, kielestä tai suorista viittauksista voidaan päätellä tarinan tapahtuma-aika. Tapahtuma-aikoja tarinassa voi olla erilaisia, kuten vuorokaudenaika, vuodenaika, aikakausi (menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus). Joskus aikakausi voidaan päätellä hyvinkin tarkasti vuosikymmenen, jopa vuoden tarkkuudella. Tapahtuma-aika ja -paikka muodostavat yhdessä tarinan miljöön.

Tapahtumakartta

Keino esitellä tekstissä kuvattu ympäristö.

Tapahtumapaikka

Tapahtumapaikka tarkoittaa ympäristöä, rakennusta tai muuta sellaista, jossa tarinan henkilöt liikkuvat tai jossa tapahtuu jotain tarinaan liittyvää. Tapahtumapaikoilla luodaan tarinan tunnelma ja tapahtuma-aika. Kun tapahtumapaikkaa kuvaillaan elävästi, se auttaa lukijaa ymmärtämään juonta ja muodostamaan omia mielikuvia kertomuksen tapahtumista.

tapahtumapaikka

Teema

Teema on teoksen keskeisin sanoma, jonka voi päätellä teoksessa käsiteltävistä aiheista. Aiheena voi olla esim. leirikoulu ja teemana ystävyys. Teoksessa voi olla myös useita teemoja.

Tiivistelmä

Tiivistelmään eli lyhennelmään kootaan laajemmasta tekstistä tärkeimmät asiat.

Tulkinta

Tulkinnan tavoitteena on selittää teoksen merkityksiä ja monitasoisuutta teoksen sisällön, rakenteiden ja tulkitsijan ajatusten kautta. Samaa teosta voidaan tulkita monella tavalla, sillä tulkitsijan ajatukset vaikuttavat tulkintaan.

Tuotesijoittelu

Tavaroiden, palveluiden, tavaramerkkien ym. sijoittelu elokuviin. Tuotesijoittelulla, joka voi olla visuaalista tai sanallista, pyritään edistämään tuotteen tai palvelun näkyvyyttä ja myyntiä.

Urbaanilegenda

Uskottavan tuntuinen tarina, joka kerrotaan varoittavana esimerkkinä.

Uutinen

Uutinen kertoo ajankohtaisista ja uusista tapahtumista. Se on asiallinen ja perustuu tosiasioihin. Kirjoittaja ei esitä uutisessa omia mielipiteitään. Asiat kerrotaan tarkasti ja liioittelematta. Uutinen vastaa kysymyksiin:

  • Mitä tapahtui?
  • Missä tapahtui?
  • Milloin ja miten tapahtui?
  • Miksi tapahtui?
  • Kuka teki?
  • Mitä seurasi?

Verbi

Verbit ovat sanoja, jotka ilmaisevat tekemistä, toimintaa, olemista, liikkumista, kokemista tai tuntemista. Verbit taipuvat mm. persoona- ja aikamuodoissa.

Ystäväkirja

Ystäväkirjaan ystävät kirjoittavat itsestään. Kirjoitettavat asiat ovat henkilökohtaisia, kuten harrastukset, pituus, silmien väri, lempiruoka. Ystäväkirjaan laitetaan usein myös oma valokuva tai piirretään kuva itsestä.

Äänimaailma ja musiikkielokuva

Elokuva voi sisältää monenlaisia ääniä. Monet äänien lähteet ovat tarinasta tai kuvasta suoraan havaittavia, kuten puhe tai esineistä kuuluvat äänet, kuten oven sulkemisen ääni. Äänet voivat aiheutua myös kuvan ulkopuolelta, kuten liikenteen äänet tai erilaiset tehosteäänet. Musiikilla luodaan tunnelmia ja tiivistetään kerrontaa, mutta myös hiljaisuus voi kertoa paljon. Ääni ja musiikki ovatkin elokuvakerronnan keskeisiä asioita.